Hautajaiset ohi.Raskasta aikaa koko perheelle.Ei millään jaksaisi mutta elämä jatkuu ja pakkohan sen on jatkua.Nyt on surun aika, jokainen käsittelee sen omalla tavallaan , purren huultaan , hiljaa kärsien, itkien , jokainen jolla on tunteet , suree taatusti, sillä kun surun käsittelee mielessään ja pohtii asioita , käy asiat lävitse , jaksaa eteenpäin kulkea.
Se vain vie oman aikansa, se kun luo hauskoja muistoja , kommelluksia läheisestään , ollaan jo aika lähellä sitä kun suurin suru vaihtuu ikävään ja kaipaukseen.
Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti