työnä lapset

Olen iloinen , saan pidellä pitkästä aikaa pikkuisia palleroita ja katsella heidän touhuaan.Kova kuhina käykin ja työpäivä kuluu aivan huomaamatta. Työni valoisin puoli on juuri nämä ihanat vilkkaat lapset  ja varjopuoli , kauhean vilkkaat lapset.
Tuon ymmärtää varmasti kaikki?  Elämän rikkaus ja rakkaus esiintyvät samojen seinien sisällä monta kertaa päivässä ja pienet draamat ja komediat seuraavat vuoronperään toinen toisiaan.
Aivan kamalan ihastuttava työpaikka.Naurattaa ja harmittaa, kauhistuttaa ja pelottaa, siirrät katsettasi lapsesta toiseen , ja toteat,  pitäsisi olla siivet ja kasvattaa silmät selkään.
Ei tarvinne laulaa virsiä kuolemasta vaan iloisesta kevään odotuksesta ja elämän uudesta alusta.

mietintöjä

Vaihdoin työmaata, en ole vielä sisäistänyt päivärytmiä mutta työ itsessään on vaihtelevaa ja mukavan vauhdikasta.Työkavereista en osaa sanoa mitää , ovat niin etäisiä ja kaiken kokeman jälkeen , järki sano  että , älä päästä liki ketään, ei kenenkään tuttu , tuntema, suojele itseäsi ja sano vain jotain  ympäripyöreää , ettei kukaan saa sinua mistään sanomisesta kiinni ja varo niitä yliystävällisiä tyyppejä, sillä sinulla on siitä kokemusta, miten esimiestä lähinnä ihmiset osaavat mustamaalata ja puhua vähättelevästi  sinusta ja työpanoksestasi.
Tämä on nykyaikaa , niitä kiusaajia on joka puolella  ja puolet vaan tunnistaa, jokuset on niin taitavia ihmisten manipuloijia, hypnotiseeraavat jo katseellaan.

takaisin suomeen

Olin mieheni kanssa etelän lämmössä grillattavana.Hotelli oli hieno ja puitteet mahtavat, joku kuitenkin ei ollut mieleen ja olimme helpottuneita kun palasimme Suomeen.
Seuraava matka suuntaa johonkin toisenlaiseen maahan ja kulttuuriin.Se että ajattelen näin , hävettää ja tuntuu turhalta ruikutukselta ja ruikutus ON  tuomittavaa mutta kun matkustaa ja maksaa matkastaan , haluaa saada rahoilleen täyden vastineen , onko se väärin?
Hyttysen pistot kutisevat jaloissa , käsissä, etsin kohta jotain allergia lääkettä , ehkä se auttaa myös apeaan mielialaani, tiedä sitten onko se pelkästään hyttysen pistoista vaiko kaukokaipuuta maailmalle.

Hautajaiset

Hautajaiset ohi.Raskasta aikaa koko perheelle.Ei millään jaksaisi mutta elämä jatkuu ja pakkohan sen on jatkua.Nyt on surun aika, jokainen käsittelee sen omalla tavallaan , purren huultaan , hiljaa kärsien, itkien , jokainen jolla on tunteet , suree taatusti, sillä kun surun käsittelee mielessään ja pohtii asioita , käy asiat lävitse , jaksaa eteenpäin kulkea.
Se vain vie oman aikansa, se kun luo hauskoja muistoja , kommelluksia läheisestään , ollaan jo aika lähellä sitä kun suurin suru vaihtuu ikävään ja kaipaukseen.
Sitä odotellessa.

kiire ja stressi

en tallentanut omaa kirjoitustani mutta se lyhkäsyydessään meni näin , oli työhaastattelussa ja se meni hyvin, en tiedä sainko paikkaa mutta kaikkeni annoin!

Lähtö

Heräsin jo klo 05.00, tyttäreni on tänään lähdössä tutustumaan mahdolliseen opinahjoonsa.Toivottavasti onni suosii kun on valinta käynnissä. Hän käy erityiskoulua ja tämä olisi sopivin vaihtoehto peruskoulun jälkeen jatkoon, hän haaveilee hoito-alasta, lastenhoidosta tarkennettuna.
En voi muutakuin toivoa .

Lumi

Voihan lumi, sitä tuli taas. Henki on piukalla kun taistelet lumikasojen ja vallien kanssa kun yrität saada lumet luotua ennenkuin  lämpötila kipuaa ylöspäin , jolloin lumesta tulee entistä raskaampaa.
Eilen paistoi aurinko ja sain napattua kuvia, ei mitenkään loistavia , johtuen siitä kun en osaa käyttää tyttäreni järjestelmä kameraa, mutta sain sen edes toimimaan .

Taidan keittää kahvia ja lukea netistä uutiset , mitä maailmalla tapahtuu ja tällä hetkellä kiinnostaa kovasti Egyptin sää tilanne, olemme lähdössä ensiviikolla lomailemaan Sharm el Sheikiin.Jännittää jo kovasti ja ei kun kahvin keitto puuhiin, mars matka!

toipuminen

Olen vihdoin toipumassa taudistani ja ajattelin lähteä kävelylle.
Ulkona on hiukaisevan kaunis auringon paiste , voisin ottaa kamerankin mukaan ja yrittää ikuistaa tämän päivän, huomenna on luvattu lunta , taas.
Se tauti , joka vaivasi, tulehdutti poskiontelot, keuhkot ja korvat, pää oli täynnä tiukkaa tavaraa ja hengitys soi kuin säkkipilli.
Selvisin.Onneksi ei kuitenkaan sen vakavammasta ollut kysymys, toiset sairastavat tauteja joista ei parannuta niin helpolla ja toiset eivät parane milloinkaan.
Ja onneksi on kaunis sää joka parantaa takuu varmana , ainakin mielen!